Jussi Honka
jussi.honka(a)werk23.org
http://sound.werk23.org

Foleyllä eli synkronitehosteilla tarkoitetaan jälkikäteen tehtäviä ääniä, jotka liittyvät lähinnä kuvassa tapahtuviin näyttelijöiden toimintoihin. Perusääniä ovat liikkeet, askeleet, ja erilaiset kolahdukset, esimerkiksi lasin laskeminen pöydälle. Foleyn ja ääniefektien raja on joskus hyvin epäselvä ja monesti foleyssä tehdään myös kaikenlaista efektimäistä ääntä, esimerkiksi miekan iskuja. Synkronien leikkausta tehdessä huomaa konkreettisesti, kuinka hahmot heräävät eloon kerros kerrokselta. Sillä voi vaikuttaa suuresti siihen, miltä hahmot tuntuvat ja millaisia he ovat. Hyvä foley on sellaista, josta ei pysty sanomaan, että se olisi äänitetty kuvausten jälkeen.

Synkronitehosteiden äänittämistä varten kannattaa varata herkkä, mielellään isokalvoinen mikki, joka ei kovasti kohise. Monet äänet ovat melko hiljaisia, esimerkiksi jotkin vaatteiden kahinat, joten mikin pitää olla mahdollisimman kohinaton jotta kaikki tarpeellinen saadaan nauhalle. Usein käytössä on haulikko tai herttakuvioinen mikrofoni. Haulikko on siitä hyvä, että oikein suunnattuna se poimii ehkä parhaiten myös kaikista hiljaisimmat äänet suhteessa taustameluun. Sen bassokorostus (proximity effect) tuo myös useisiin ääniin mukavan lisän. Toisaalta pienissä tiloissa se rakenteestaan johtuen lisää vaihevirheen mahdollisuutta. Foleyt otetaan useimmiten yhdellä mikillä monona sisään. Voi kokeilla myös stereoparia tai jopa surroundia tai osia siitä, esimerkiksi laittaa jokaista etukanavaa varten mikin, jos kokee sellaisen tarpeelliseksi. Foleyt kuitenkin ovat tietyllä tapaa "intiimejä" ääniä eikä niiden panoroimnen laajaksi stereokuvaksi ole aina tarkoituksenmukaista. Joitakin lähikuvia ja erikoislähikuvia varten laajempaa äänikuvaa voi toki kokeilla.

Foleyhuoneet ovat hiljaisia ja kaiuttomia; jälkikäteen voidaan tällöin ääniin lisätä kuvan mukainen tila. Foleyn äänittämiseen pätevätkin siis samat kaiuttomuuden vaatimukset kuin dialoginkin jälkiäänityksessä.

Foleytä varten tarvitaan paljon erilaisia materiaaleja. Vaatteita pitää olla puuvillasta nahkaan, keinokuituihin ja muoveihin. Hahmojen taskuissa kilisee kolikoita ja avaimia, erilaisia laseja ja kippoja laitetaan erilaisille pinnoille ja toinen hahmo vaatii buutsit ja märkää asfalttia, toinen tennarit ja soratien. Oikeissa Foleyhuoneissa onkin lattialla erilaisia laattoja ja laatikoita, joissa on tai jotka ovat vettä, soraa ja hiekkaa, asfalttia, betonia ja puuta jne. Näiden lisäksi tarvitaan vielä paljon erilaisia tavaroita, metalleja, puuta, sateenvarjoja, polkupyöriä, joissain studioissa jopa autoja jne. Tarvikkeissa pitää olla vaihtoehtoja, koska yllättävän usein oikeaa ääntä joutuu hakemaan kauan. Esineen, jolla ääni tehdään, ei tietenkään tarvitse olla yksi yhteen sen kanssa, mitä kuvassa näkyy. On valtavasti esimerkkejä siitä, miten arkisia tavaroita käytetään mitä moninaisempien äänien luomiseen. Tärkeää on, että ääni on hyvä, ei sen alkuperä.

Foleytä ei kannata tehdä liikaa. Askeleita ei esimerkiksi tarvitse tehdä jokaista, eikä varsinkaan jokaiselle hahmolle. Kannattaa keskittyä päähenkilöihin ja näiden tärkeimpiin ääniin. Kymmenen kerrosta tarkkaan foleytettyä vaatetta joukkokohtauksessa ei kuulosta hyvälle. Sen sijaan muutama voimakkaampi vaatekahahdus oikeissa kohdissa ja peruspohjakahina on huomattavasti luonnollisemman kuuloista. (Vaate)foleyllä luodaan tietynlainen jatkuva äänimatto joka sitoo kuvia ja kohtauksia yhteen pehmentäen transitioita.

Foleytä voi aina kompressoida kevyesti, ekvalisoida tarpeen mukaan ja poistaa turhat kohinat. Vaatteiden liiallista ekvalisointia kannattaa välttää, sillä sen liikakäyttö saattaa saada äänen kuulostamaan nuhjuiselta. Askeleet kannattaa limitoida tietylle tasolle jotteivat ne pääse pomppimaan miten sattuu. Mikäli äänittää foleytä siten että katsoo telkkarista samalla kuvaa, kannattaa leikata television juovamuuntajan vinkuna pois tiukalla paragraafisen ekvalisaattorin Q-arvolla ja kovalla vaimennuksella. Se esiintyy 15625 Hz:n kohdalla.

Muistiinpanot ovat myös foleyn äänittämisessä tarpeelliset. Ottoja voi samasta kohtauksesta olla todella monia ja niistä on käyttiksiä kenties yhden alku ja toisen loppu. Silloin ajan säästämiseksi on helpointa vaan katsoa muistiinpanoista, mitkä kannattaa käyttää ja palata epäonnistuneisiin ottoihin vain, mikäli äänityshetkellä hyvältä tuntunut ääni ei ollutkaan aivan sopiva. Hyvät foleyartistit saavat kokonaisia kohtauksia kerralla purkkiin vaatteineen, tavaroineen ja askeleineen, mutta sellainen vaatii hyvää rytmitajua ja hienomotoriikkaa.

Foleyn leikkauksessa pitää olla melko tarkka. Hahmoista jää erikoinen fiilis, mikäli foley jatkuu liikkeen loputtua, tai mikäli se ei muuten myötäile tapahtumia. Liian jyrkkä leikkaus tekee hahmoista hätäisiä ja ääni vaikuttaa tulevan aivan muusta äänilähteestä. Mitä napakampi tulkinta ja leikkaus on, sen aidommilta hahmot vaikuttavat.