Osa1 Osa2 Osa3 Osa4 Osa5 OsaX  

Jussi Honka
jussi.honka(a)werk23.org
http://sound.werk23.org

Mikitystekniikkaa ja äänitysten suunnittelua
 
Mikrofonien kayttö
Äänentasot
Kentältä mukaan
Ambienssi ja SFX -äänitys
Muistiinpanot
Akustointi
Esituotanto
Tallentimet ja mikserit
 
Lataa kaikki osat PDF:nä

KENTÄLLE MUKAAN

Kun lähdetään äänittämään, täytyy mukana olla tietenkin oikeat asiat.

- Mikrofonit
- Mikkipiuhat
- Puomi ja tuulisuojat
- Tallennin, jos ei kamera
- Varanauhaa
- Kuulokkeet
- Paristoja tai akkuja ja laturi
- Muistiinpanovälineet
- Rautalankaa, teippejä, työkaluja, taskulamppu jne
- Akustointimateriaalia: peittoja, tyynyjä, patjoja yms.
- Pressuja, muoveja sadesuojiksi ja akustointiin
- Vaatteet sään mukaan ja varavaatteet
- Kengät jotka pitävät vettä
- Naposteltavaa ja juotavaa

 

Dialogin lisäksi kentältä kannattaa ottaa talteen minuutin verran hiljaisuutta per kuvauspaikka, liikkumisesta ja toiminnasta syntyviä ääniä sekä muita mielenkiintoisia ääniä joita ympäristöstä löytyy.

Apuääni

Apuääni on oikeastaan osa normaalia dialogiäänitystä. Apuäänellä voi käsittää kolmea asiaa:

Äänittäjän perspektiivistä se tarkoittaa ääntä, joka otetaan kuvasta, jonka dialogia ei voi käyttää esimerkiksi meluavan tuulikoneen tai sadettimen takia, ja joka siksi joudutaan dubbaamaan tai ottamaan irtona. Apuäänen avulla dubbaukseen tullut näyttelijä tietää, mitä toistaa, minkälaisella tunteella ja millä rytmillä.

Se on myös ääni, joka otetaan toiminnoista, jotka varmasti tehdään uusiksi foleystagella, mahdollisesti samoista syistä kuin yllä, mutta joiden rytmi voi olla muuten vaikea löytää tai joiden alkuperäisellä äänellä on annettavaa suunnitellessa minkälaisella äänellä se korvataan.

Apuäänellä käsitetään myös esimerkiksi äänitystä ylimääräisenä suoraan kameralle, jos pääasiallinen äänityslaite on jokin muu. Tälläinen apuääni on tarkoitettu leikkaajalle ja vaikka äänittäjä säätäisikin äänitystasot, ei tämän äänitteen laatu ole avainkysymys.

Apuääni otetaan siis aina jälkitöitä varten. Periaatteessa jokaikinen kuva kuvauksista kannattaa äänittää, korkeintaan jotkut täysin hiljaiset ja lyhyet tai toisaalta äärimmäisen meluisat (tuulikone) kuvat joissa ei puhuta, voi ottaa ilman ääntä (MOS, "mitout sound", minus optical sound yms).

Pohjaraita

Jokaisesta kuvauskohteesta kannattaa ottaa pohjaraita aina kun ääniympäristössä tapahtuu jokin muutos, esimerkiksi alkaa sataa. Se on minuutin tai kahden verran "täydellistä hiljaisuutta". Kuvausryhmä hiljenee tai poistuu tilasta ja äänittäjä äänittää vain kuvauspaikan pohjakohinaa tai äänimaisemaa. Tätä pohjaraitaa voi myöhemmin käyttää paikkaamaan dialogileikkauksessa syntyneitä tyhjiä aukkoja tai hiljaisia hetkiä, joiden aikana ääni katoaisi kokonaan. On tärkeää pitää ääniraidalla jatkuvasti jotakin ääntä, vaikka sitten suhinaa, jottei katsoja kiinnitä huomiota äänten puutteeseen ja siten laitteistonsa toimintakuntoon.

Pohjaraitaa on myös hyvä käyttää, jos osa repliikeistä joudutaan jälkikäteen äänittämään, eli dubbaamaan. Yhtenäisen ääniraidan vuoksi myös dubattujen repliikkien alla pitää olla sama pohjasuhina kuin kentältä äänitetyissä repliikeissäkin on. Pohjaraita saattaa palvella myös äänikerronnallista tarvetta, jos siitä vaikka saadaan linnunlauluja tai jotakin vastaavaa.

Harjoitukset ja ääni-irrot

Harjoitukset voi myös äänittää ja repliikeistä voi ottaa ääniottoja varsinaisen kuvaoton jälkeen (mikäli kyseinen repliikki lausutaan vain kerran pari kuvauksissa). Aina ei mikrofonilla pääse riittävän lähelle, laitteisto saattaa päättää juuri kesken oton sanoa itsensä irti tai äänimaisemassa tapahtuu jotakin mitä ei äänityshetkellä huomaa, mutta mikä kiusallisesti sattuu korviin jälkitöissä (esimerkiksi linnunlaulut). Irto-otoista ja harjoitusotoista voi löytyä korvaava dialogipätkä, joka on helppo laittaa huonomman version tilalle. Heti paikan päällä otetuissa irtoäänityksissä on se etu myöhemmin tehtäviin dubbauksiin verrattuna, että niissä tila ja mikin etäisyys on sama kuin varsinaisessa otossakin, kuten on näyttelijästä riippuen myös synkka ja ilmaisu. Dubattuja repliikkejä saattaa joskus joutua muokkaamaan jälkitöissä, jotta ne istuisivat kentällä äänitetyn materiaalin sekaan luontevasti. Irto-ottojen käsittely on usein helpompaa ja näyttelijän tunnelataus parempi.

Koska haulikkomikrofoni suunnataan kohti päätä ja nappimikit ottavat lähes pelkästään puhetta, kannattaa myös harkita toiminta-äänien nauhoittamista jälkikäteen. Siis pyydetään kuvaoton jälkeen näyttelijää toistamaan liikkeensä tuppisuuna ja suunnataan mikrofoni liikkeeseen. Tämä säästää aikaa foley-äänten tekemisessä. Kentältä saattaa myös irrota hyviä astioiden kopautuksia, askeleita, autolla ajoa tms. Kentältä saatu materiaali, vaikka kuinka autenttinen, ei kuitenkaan välttämättä ole aina oikea elokuvan tunnelmaa ajatellen. Foleyllä tunnelmia voidaan vaihtaa. Jos ei kuitenkaan foleyhin ole aikaa, mahdollisuutta tai tarvetta, tällöin kentällä äänitetyt toiminnot ovat hyödyllisiä.

"Wild tracks"

Kuvauspaikalta usein löytyy kaikennäköistä ylimääräistä ääniteltävää. Näitä kannattaa äänittää mikäli vain aikataulu siihen antaa mahdollisuuden. Esimerkiksi erilaisia tuulettimia, sähkövaloja, jääkaappeja, puroja, autoja, traktoreita, lentokoneita, eläimiä tai mitä tahansa mielenkiintoista kannattaa ottaa talteen, vaikkei suoralta istumalta syytä niiden äänittämiseen keksikään. Ne voivat osoittautua hyväksi materiaaliksi äänen jälkitöissä nyt tai myöhemmissä projekteissa.

 

 
  jussi.honka(ät)werk23.org http://www.jh.werk23.org