 |
 |
 |
|||
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Jussi Honka
jussi.honka(a)werk23.org
http://sound.werk23.org
HUOM! |
Mikrofonien tekniikan selityksessä on vedetty hieman mutkia suoriksi. Oikeasti elektreetti on siis myös kondensaattorimikrofoni. Sen virransyöttö on vain järjestetty eri tavoin ja kapseli on pysyvästi polarisoitu. Kondensaattoreita ja elektreettejä kutsutaan yleisnimellä kapasiteettimikrofonit (capacitor). Wikipedian mikrofonisivulta voi lukea asiasta tarkemmin. |
Tärkein äänen vaikuttava tekijä on mikrofoni. Mikrofonit muuttavat ääniaaltoja sähköiseen muotoon. Tätä muutosta varten on olemassa erilaisia tekniikoita, joiden mukaan mikrofonit myös lajitellaan. Tässä keskityn kolmeen yleisimpään lajiin, jotka ovat dynaaminen, kondensaattori ja elektreetti - ja samalla yksinkertaistan asioita hieman. Harvemmin nähtyjä mikrofoneja ovat mm. nauha-, keraaminen- ja lasermikrofoni. Mikrofoneissa miltei poikkeuksetta lukee mitä tyyppiä ne ovat ja minkälaista virtaa tarvitsevat.
Dynaaminen (dynamic) Dynaamiset mikrofonit käyttävät magneettia tuottaakseen ilmanpaineenvaihtelusta jännitteen. Ne kestävät kovakouraista käsittelyä, kovaa melua sekä kosteutta varsin hyvin, mutta ovat myös epäherkempiä poimimaan ääntä. Niiden kanssa pitääkin päästä lähelle hyvää signaalia varten. Tästä syystä dynaamisten mikrofonien käyttö elokuvaäänityksessä on harvinaista ja sellainen mikrofoni saattaa olla mukana vain varmuuden vuoksi tai jos esimerkiksi kuvataan stand-up koomikkoa jolla on mikki kädessä. Dynaamisen mikrofonin suuntakuvio voi olla mikä tahansa peruskuvioista.
Kondensaattori (conderser) Kondensaattorimikrofoni saa virtansa ulkoisesta virtalähteestä, ja virtaa kutsutaan phantomiksi. Se on lähes aina 48 volttia. Virran ne saavat useimmiten sen tallentimen mikrofonietuvahvistimelta, johon ovat liitettyinä. Konkkamikit ovat herkkiä poimimaan ääniä, mutta eivät kestä kovin lujia äänenpaineita särkemättä. Ne ovat myös alttiita muun muassa kosteudelle, joka paljastuu paukkumisena ja suhinana, sekä kovakouraiselle käsittelylle, jollainen saattaa irroittaa ohuen ääniä keräävän foliokalvon pidikkeistään. Ne ovat suosituin ja paras mikrofonityyppi kenttä-äänityksissä äänenlaatunsa puolesta. Kondensaattorimikrofoni voi olla mitä suuntakuviota tahansa.
Elektreetti (electret) Elektreettimikit ovat paristokäyttöisiä konkkamikkejä ja niissä on suunnilleen samat hyvät ja huonot puolet kuin phantomvirtaa vaativissa mikeissä. Alunperin elektreetit olivat käytössä kasettimankkojen ja sanelukoneiden sisäisinä mikrofoneina, mutta ovat sittemmin kehittyneet. Elektreettimikrofonit voivat olla nykyisin lähes yhtä laadukkaita laitteita kuin phantomvirralla toimivat mikit. Yleensä elektreettimikrofoneissa kohina tosin on voimakkaampaa ja patterien virran heikentyessä kohinan määrä kasvaa. Monet nappimikrofonit ovat elektreettejä.
Kalvon koko Kaikissa mikrofoneissa on erilainen ja erikokoinen kalvo, joka toimii äänten kerääjänä. Se heiluu ääniaaltojen mukana ja luo jännitteen, joka johdetaan eteenpäin vahvistettavaksi. Koska ääniaallot ovat eri kokoisia, aivan matalat pitkiä ja korkeat lyhyitä, eivät kaikki mikrofonit sovellu kaikkeen äänitykseen aivan yhtä hyvin. Pienikalvoiset mikrofonit (kalvon läpimitta 1,25 cm tai pienempi) kestävät suurempia äänenpaineita ja ovat herkempiä korkeille äänille. Suurikalvoiset mikrofonit (noin 2,5 cm) ovat hyviä matalien ja keskitaajuuksien äänittämiseen ja poimivat yleensä hiljaiset signaalit paremmin. Käyttötarkoituksesta riippuen valitaan sopiva kalvo. Ihmispuheelle parhaiten sopii isokalvoinen ja sellaista kannattaa käyttää esimerkiksi dubbauksessa tai foleyn tekemisessä.
 |
 |
|