![]()
Jussi Honka
jussi.honka(a)werk23.org
http://sound.werk23.org
HOMEISET DATIT |
Vaikka kenttä-äänitykseen tarkoitetut laitteet kestävät kulutusta ja melko äärimmäisiä sääilmiöitä, ei mikään laite tietenkään kestä mitä tahansa. Liian kylmässä akut hyytyvät ja liian kuumassa laitteet ylikuumenevat, mikrofonit paukkuvat ilmankosteuden muutoksissa, tavaroiden paiskominen kiireessä saa kolhuja sekä lommoja aikaan jne. Tarinoita liikkuu kärähtäneistä miksauspöydistä ja viidakkoäänitysten jälkeen kotiin raahatuista homehtuneista DAT -nauhoista. Ammattitason laitteiden kestävyyteen voi jossain määrin luottaa, kuluttajaluokan vehkeet ovat herkempiä hajoamaan. Tästä syystä kannattaa miettiä panostamista tukevampaan ja parempaan laitteistoon. Ongelmatilanteissa auttaa jos äänittäjä ymmärtää miten elektroniikka toimii, jotta laitteet voi tarvittaessa avata ja korjata. Monesti vika, esimerkiksi pätkivä ääni, vaatii vain hieman paineilmaa potikoihin ja liitäntöihin, mutta vakavampiakin tilanteita voi syntyä. Sähköteknisissä asioissa valomiehet pystyvät usein auttamaan jossei itseltä löydy tarvittaa osaamista. |
![]()
![]()
Kannettavat, kameran ulkopuoliset tallentimet ovat äänittäjän vinkkelistä kätevimpiä, sillä ne saa syliin ja äänitystasojen säätö käy lennosta. Kameran oman ääniraidan käyttö taas toisaalta on fiksua monestakin syystä, esimerkiksi siksi, että ääni ja kuva kulkevat jo alusta asti yhdessä.
Kameran ääniraita
Kameran ääniraita on, kuten todettua, kätevä koska tällöin ei tarvita ulkoista tallenninta ja ääni ja kuva kulkevat koko ajan yhdessä. Äänitystasojen säätö ja kuuntelumahdollisuus ovat hankalat, joten suoraan kameraan äänittävä tarvitsee väliin kenttämikserin tai edes boomboxin. Kameroissa näytteenottotaajuus on usein valittavana 44.1 ja 48 välillä, joissain on myös mahdollisuus 32 kHz näytteenottotaajuudelle. Tällöin saattaa olla mahdollista tehdä dubbauksia tai äänittää nelikanavaisesti. Usein tähän liittyy myös bittisyvyyden laskeminen kahteentoista. 32 kHz:n käyttöä varten pitää olla hyvä syy. Kameroiden välillä on suunnattomia eroja. Etuvahvistimien erot ovat todella suuret, niin ominaisuuksiltaan kuin äänenlaadultaankin. Ammattilaiskameroissa sisäänmenot ovat XLR:llä, kuluttajatason kameroissa voi olla pelkästään linja-sisäänmeno. Ammattilaiskameroissa on usein limitterit, jotkut kuluttajakamerat taas pitävät väkisin automaattista tasojen säätöä päällä.
DAT (Digital Audio Tape)
DAT on erittäin hyvä äänitysformaatti. Useimmissa kannettavissa DAT-laitteissa on sisäänmenot XLR:llä, ainakin kaksi kanavaa ja sen nauhansyöttömekanismi on luotettava. Dateissa näytteenottotaajuus on valittavissa 44.1 ja 48 kHz:n välillä ja samoin voi valita kuvausnopeuden. Bittisyvyys on 16. Limitterit löytyvät yleensä. Datit ovat edelleen, nonlineaaristen kovalevytallentimien tultua markkinoille, kovasti käytössä. Niiden ainoa ongelma oikeastaan liittyy mahdollisesti huonoista nauhoista johtuviin ongelmiin sekä siihen, että nauhat pitää purkaa äänittämällä ne uudelleen tietokoneelle joka on hidasta firewire -nopeuksiin tottuneille. Toisaalta silloin tulee käytyä koko materiaali väkisinkin läpi ja sen ajan voi käyttää materiaalin seulontaan.
Kovalevytallentimet
Kovalevytallentimia on joka lähtöön ja niiden ominaisuuksissa on suuria eroja. Kovalevytallentimiin voi laskea vaikkapa äänittävät MP3-soittimet, mutta yleensä niillä käsitetään CF-korteille tai oikeille kovalevyille tallentavia hieman parempia laitteita. Usein tiedostonsiirto tapahtuu USB tai Firewire -väylää pitkin. Hyvältä kovalevytallentimelta vaaditaan kenttäkestävyyttä, nondestruktiivista tallentamista, phantomsyöttöä ja riittäviä näytteenottotaajuus ja bittisyvyys -vaihtoehtoja sekä tarpeeksi kanavia ja monitorointimahdollisuuksia.
Minidiscit
Minidiscit ovat halpoja äänittimiä, ehkäpä halvimpia digitaalisia tallentimia. Ne ovat riittäviä harrastustoimintaan sekä TV-työhön. Elokuvakäytössä niiden äänenlaatu saattaa olla riittämätön pakkauksesta johtuvien ongelmien takia. Perusmallin minidisceissä taitaa olla aina mikrofonisisäänmeno 3.5 mm pikkuplugilla ja kaikissa taitaa olla analogisen lisäksi optinen ulostulo. Näytteenottotaajuus on 44.1 kHz ja bittisyvyys 16. Normaalista minidiscistä on kehittyneempi Hi-MD -versio, joka pystyy äänittämään gigaisille levyilleen cd-tasoista pakkaamatonta ääntä ja niissä on USB-portit. Minidiskeistä on olemassa myös ammattilaismalleja, joissa sisäänmenot hoidetaan XLR:llä ja jotka muiltakin ominaisuuksiltaan ovat kehittyneempiä. Ainakin osa minidiskeistä on destruktiivisiä tallentajia. "Perusminidiscien" suurimmat ongelmat ovat kuitenkin kestävyydessä ja käyttöliittymässä. Ne ovat verraten heikkotasoisia kestävyydeltään ja pienestä koostaan johtuen napit ja valikot ovat hankalasti käytettävissä.
Analogitallentimet
Analogitallentimien hyviä puolia on enää nykyisin vaikea keksiä digitaalivehkeiden jyrätessä ominaisuuksillaan ja alentuneilla hinnoillaan. Vanhat C-kasetti- ja kelanauhurit toki toimivat vielä ja aikoinaan kenttä-äänittäjien työhevosia, analogisia Nagroja, käytetään edelleen. Ongelmia analogisissa laitteissa on enemmän verrattuna digitaalisiin, tai ainakin ne ovat erilaisia. Taajuusvaste on usein heikko ja saattaa loppua jo 12 kHz:n kohdalla, kohinaa on paljon eikä nauhan syöttö ole aina kovin tasaista, mistä johtuen ääni saattaa huojua. Analoginauhureita käyttäessä kannattaakin tarkistaa, että nauhan syöttö on ok ja äänipäät kunnossa. Jälkitöissä saattaa monesti olla tarvetta kohinanpoistolle.
Kenttämikserit
Kenttämikseri on hyvä olla mukana, jos materiaali ajetaan johonkin muualle kuin äänittäjän käsissä olevaan tallentimeen. Kenttämikseristä äänittäjä pystyy säätämään tasoja lennosta ja se helpottaa piuhojen vetoa. Mikseri jakelee myös phantomvirran, toimii mikkiesivahvistimena sekä kuulokevahvistimena. Miksereissä on vähintään kaksi kanavaa, usein niitä on 3-4.
"Boomboxit"
Boombox on puomittajalle tarkoittu kuulokevahvistin, joka mahdollistaa sen, että puomittaja voi kuunnella mitä tekee ilman ylimääräisiä piuhanvetoja. Se myös antaa mikrofonille phantomvirtaa. Mikrofoni kytketään boomboxin sisäänmenoon ja sen ulostulosta piuha viedään tallentimeen. Itse signaali ei mene vahvistimen kautta, vaan siitä jaetaan toinen linja vahvistettavaksi kuulokelähtöön. Tallentimeen ei siis mene linjatasoista signaalia, vaan sama mikkitasoinen signaali. Jossain malleissa tosin on olemassa vahvistin, joka tekee signaalista linjatasoista.